Oma ihmetykseni tätä sanaa nousi välähdyksestä, jossa totuus ja tottua linkittyivät yhteen. Siis mitä ihmettä? Mitä tekemistä totuudella ja tottumuksella on tekemistä toistensa kanssa? Sanalla totuus on Suomen kielessä maagillisia ulottuvuuksia. Tähän sanaan sisältyy ehdottomia ja totuudellisia ulottuvuuksia. Usein siis uskotaan että on olemassa ‘totuus’, jonkinlainen takatodellisuus tai taustamatriisi, asioiden todellisempi tila.
Ottamatta kantaa yksittäisiin totuuksiin, lausun että totuus <-> tottua yhteys paljastaa että totuudessa on kyse tottumuksesta. Yleensä tämä on maailmankuvallista luokkaa ja se kattaa kokonaisen uskomusjärjestelmän. Totuutemme on se johon olemme tottuneet.
Totuus voi siis olla samanaikaisesti ohjaava että rajoittava. Totuuden sisällä totuudenmukaiselle on asenteet ja toiminmallit toimia menestyksekkäästi yhteisöä tyydyttävällä tavalla, mutta kommunikointi ‘ulospäin’ voi olla vaikeaa ellei mahdotonta.
Lähin esimerkki itselle on opetus ala-asteella joka pyrki systemaattisesti suomalaiseen, tai enintään pohjoismaiseen, totuuteen kasvattamiseen. Mitä on arvoa tällä maailmankatsomuksen on yhä erilaistuvassa maailmassa? Yleensä ottaen yhteiskunnallisessa toiminnassa pyritään ‘totuutta’ kohti. Omassa ajattelussa keskeiseksi on tullut totuudellisesta taustamatriisista poisoppiminen. Siis varsinaista ajattelua kohti, kohti avoimmuutta ja ymmärtämystä.
Lähteet: Nykysuomen etymologinen sanakirja, 313-314.
amatoori sanoi,
lokakuu 8, 2007 klo 5:37 ip
Joo, totuuteen liittyy tuo rajoittava tahi sulkeva ominaisuus, tällainen kokonaisvaltainen — totaalinen — käsitys (vähän niinkuin uskomusjärjestelmä tai maailmankuva). Mielenkiintoinen onkin tässä yhteydessä latinan totus-sana: http://www.etymonline.com/index.php?term=total
Jännä, että Kaisa ei ole totus-totuus-yhteyden jäljillä.