Täällä, etäällä

Suomen kielessä yleisesti negaatio on sanan päätteenä (-ton, -tön — kreikassa tai englannissa on yleistä negaatio etuliitteenä a-skhole tai ir-religious).

Mutta taannoin löysin suomen kielestä etuliitenegaation sanasta ”etäällä” eli ei-täällä (mistä johtunut etäisyys jne.).

Standard

Standard — art of standing.

Tulisitko vastaan?

Itselleni vastuun käsite aukeaa kaksisuuntaisena. Jonain, missä on aina kaikki osapuolet. Ei voi olla vain yksisuuntaista vastuuta, vaan aina on tultava vastaan. Vasta-sana tarkoittaakin paikkaa, kohtaa (Sanojen synty, viides painos, Veijo Meri). Siis vastaantuleminen ja kohtaaminen ovat kummankin osapuolen vastuuna. Toisella voi olla pidempi matka sinne kuin toisella, mutta silti: kummankin on tultava, jotta voitaisiin kohdata.

Emmanuel Levinas ymmärtää vastuun aina omakohtaisena, niin että minä olen aina vastuussa toisesta ja niin, että en voi toiselta odottaa vastuuta. Olen itse asiassa vastuussa toisenkin vastuullisuudesta. Kuitenkin, jos tätä tilannetta katsotaan sivusta tai tilana, niin huomataan, että vastuu on täten kaksisuuntaista tässäkin. Itse vaan ei voi odottaa toisen olevan vastassa — sinne on mentävä siitä huolimatta, ja ehkä vähän pidemmällekin.

Ihminen — Ihmenainen

”vepsän inehmoi ’naisihminen'”
– Nykysuomen etymologinen sanakirja, Kaisa Häkkinen 

Eli suomessa ihminen on naisen kautta ymmärretty, ei miehen, kuten esimerkiksi englannin man. Tosin, onko woman wonder man — ihmetteleväinen, ihmenainen!  

Naistenpäivän kunnialle! 

Hiljaisuus vs. vauhti

Ystäväni kirjoittaa parhaillaan tutkielmaa hiljaisista alueista ja huomasin sattumalta että hiljaisuus sanalla on äänellisen ulottuvuuden lisäksi ulottuvuus, joka liittyy aikaan ja liikkeeseen. (ks. hilja Nykysuomen etymologinen sanakirja) Näin ollen siis hiljaisen/hitaan liikkeen voi osiltaan liittää hiljaisuuden käsitteeseen. Äänettömyyden lisäksi hiljaisuus on liikkeen hitautta. (Sama merkitys on läsnä englannin silence sanassa -> silentium -> silere; jonka eräs merkitys on still, eli paikallaan pysyminen.)

Jos ajatuksen kenttää lähdetään laajentamaan huomaamme että hiljaisuuden vastakohta on vauhti tai nopeus, siis melu on nopeutta. Kun tähän vielä lisätään länsimaat vallannut konsepti, business, tarkastelu muuttuu yhä mielenkiintoisemmaksi. Business (kiireellisyys) on epähijaisuutta?

Totuudesta

Totuus, tosi, todellisuus, tottua, toteuttaa, totella; nämä kaikki ovat etymologisesti yhteydessä toisiinsa joten tämän sanan ihmetteleminen on mahdollista kaikista näistä perspektiiveistä.

Oma ihmetykseni tätä sanaa nousi välähdyksestä, jossa totuus ja tottua linkittyivät yhteen. Siis mitä ihmettä? Mitä tekemistä totuudella ja tottumuksella on tekemistä toistensa kanssa? Sanalla totuus on Suomen kielessä maagillisia ulottuvuuksia. Tähän sanaan sisältyy ehdottomia ja totuudellisia ulottuvuuksia. Usein siis uskotaan että on olemassa ’totuus’, jonkinlainen takatodellisuus tai taustamatriisi, asioiden todellisempi tila.

Ottamatta kantaa yksittäisiin totuuksiin, lausun että totuus <-> tottua yhteys paljastaa että totuudessa on kyse tottumuksesta. Yleensä tämä on maailmankuvallista luokkaa ja se kattaa kokonaisen uskomusjärjestelmän. Totuutemme on se johon olemme tottuneet.

Totuus voi siis olla samanaikaisesti ohjaava että rajoittava. Totuuden sisällä totuudenmukaiselle on asenteet ja toiminmallit toimia menestyksekkäästi yhteisöä tyydyttävällä tavalla, mutta kommunikointi ’ulospäin’ voi olla vaikeaa ellei mahdotonta.

Lähin esimerkki itselle on opetus ala-asteella joka pyrki systemaattisesti suomalaiseen, tai enintään pohjoismaiseen, totuuteen kasvattamiseen. Mitä on arvoa tällä maailmankatsomuksen on yhä erilaistuvassa maailmassa? Yleensä ottaen yhteiskunnallisessa toiminnassa pyritään ’totuutta’ kohti. Omassa ajattelussa keskeiseksi on tullut totuudellisesta taustamatriisista poisoppiminen. Siis varsinaista ajattelua kohti, kohti avoimmuutta ja ymmärtämystä.

Lähteet: Nykysuomen etymologinen sanakirja, 313-314.

Jopo

Kansallisen saunapäivän johdosta…

Pillunpäreen etymologia

Kansainvälinen Savusaunaklubi Kansainvälinen Savusaunaklubi lanseerasi viikonlopulla markkinoille uuden saunatuotteen. Kyseessä on pillunpäre, jollaisia aikaisemmin käytettiin yleisesti laudeliinojen sijasta.Ymmärrettävistä syistä olot maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta puutteelliset. Miehet eivät yleensä käyneet saunaan tullessaan esipesulla, joten lauteet saattoivat kuhista bakteereja, varsinkin koliformisia bakteereja, kertoi Savusaunaklubin puheenjohtaja anatomian professori Pentti Tuohimaa. Tämän välttämiseksi varsinkin naiset käyttivät istuinalustana päreitä. Pillunpäreet eli ’vitukkeet’,kuten niitä myös kutsuttiin, valmistettiin kookkaista hongista ja ne olivat leveämpiä kuin kattopäreet. Niitä käytettiin muutaman kerran, minkä jälkeen ne joutivat saunan sytykkeiksi. Päreitä oli runsaasti saatavilla ja ne olivat halpoja.

Sanonta: ’tuhannen pillun päreiksi’ on luonnollisesti syntynyt, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja riittävyyttä eri tarkoituksiin. Naisille varattiin oma puu pillun päreisiin. ’Tuosta riittäisi ainakin tuhannen pillun päreiksi!’ oli yleinen sanonta ainakin Pohjanmaalla, kertoi prof. Tuohimaa.
Kansainvälisen Savusaunaklubin Aito Pillunpäre on klubin logolla varustettu koriste-esine, joka toki kelpaa myös käyttöön, joskaan se siinä tarkoituksessa ei ole kovin pitkäikäinen.

Lainaus: Mansemedia

Amatöörimäinen joutilaisuus vai ei-rakastajamainen ei-joutilaisuus

Antiikin kreikkalaisten ja toisaalta protestanttisen etiikan suhde työhön käy esiin tarkastelemalla sitä, mitä ne pitävät arvokkaina. Kreikkalaisille tärkeää oli joutilaisuus (skhole, josta myös koulu-sana tulee) ja siitä otettiin negaatio, ei-joutilaisuus (askhole), kuvaamaan arvostamatonta olemisen muotoa. Missä siis joutilaisuus on merkitsevän tekemisen aikaa ihmiselle, itsensä kehittämisen aikaa! Mutta protestanttisessa etiikassa taasen työ on ensisijainen (työn-antaja ja työn-tekijä, työ siis itseisarvona), ja siitä ottamalla negaatio, saadaan se vähemmän arvostettu tila, työtön.

Tällä logiikalla on mielenkiintoista pohtia ammattilaisuuttakin. Sana amatööri on saanut suomen kielessä jotenkin negatiivisen sävyn. Sana on kuitenkin johdettu latinan teonsanasta amator, rakastaa. Eli amatööri on rakastaja. Ja jos mietitään suomenkielistä sanaa harrastaja, niin harras-sana on sukua mm. muinaisnorjan sanalle harthr, kova, luja, taipumaton. ”Luja rakastaja” voisikin olla hyvin kuvaava nimittäjä hakkerietiikan mukaan toimivalle toimijalle! Mutta onko ammattilainen työssään sitten ei-rakastaja? Voiko ammattiinsa suhtautua rakastavasti?

Jätettäkö jätämme?

Omistajuuden arvottamisen yksinvalta kätkeytyy sanaan jäte. Se, minkä jättää taakseen, on jätettä. Tähän ei sovi kenenkään enää sotkeutua.

« Older entries