Jopo

JOkaisen POlkupyörä.

Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Helkama_Jopo

Mainokset

Kansallisen saunapäivän johdosta…

Pillunpäreen etymologia

Kansainvälinen Savusaunaklubi Kansainvälinen Savusaunaklubi lanseerasi viikonlopulla markkinoille uuden saunatuotteen. Kyseessä on pillunpäre, jollaisia aikaisemmin käytettiin yleisesti laudeliinojen sijasta.Ymmärrettävistä syistä olot maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta puutteelliset. Miehet eivät yleensä käyneet saunaan tullessaan esipesulla, joten lauteet saattoivat kuhista bakteereja, varsinkin koliformisia bakteereja, kertoi Savusaunaklubin puheenjohtaja anatomian professori Pentti Tuohimaa. Tämän välttämiseksi varsinkin naiset käyttivät istuinalustana päreitä. Pillunpäreet eli ’vitukkeet’,kuten niitä myös kutsuttiin, valmistettiin kookkaista hongista ja ne olivat leveämpiä kuin kattopäreet. Niitä käytettiin muutaman kerran, minkä jälkeen ne joutivat saunan sytykkeiksi. Päreitä oli runsaasti saatavilla ja ne olivat halpoja.

Sanonta: ’tuhannen pillun päreiksi’ on luonnollisesti syntynyt, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja riittävyyttä eri tarkoituksiin. Naisille varattiin oma puu pillun päreisiin. ’Tuosta riittäisi ainakin tuhannen pillun päreiksi!’ oli yleinen sanonta ainakin Pohjanmaalla, kertoi prof. Tuohimaa.
Kansainvälisen Savusaunaklubin Aito Pillunpäre on klubin logolla varustettu koriste-esine, joka toki kelpaa myös käyttöön, joskaan se siinä tarkoituksessa ei ole kovin pitkäikäinen.

Lainaus: Mansemedia

Amatöörimäinen joutilaisuus vai ei-rakastajamainen ei-joutilaisuus

Antiikin kreikkalaisten ja toisaalta protestanttisen etiikan suhde työhön käy esiin tarkastelemalla sitä, mitä ne pitävät arvokkaina. Kreikkalaisille tärkeää oli joutilaisuus (skhole, josta myös koulu-sana tulee) ja siitä otettiin negaatio, ei-joutilaisuus (askhole), kuvaamaan arvostamatonta olemisen muotoa. Missä siis joutilaisuus on merkitsevän tekemisen aikaa ihmiselle, itsensä kehittämisen aikaa! Mutta protestanttisessa etiikassa taasen työ on ensisijainen (työn-antaja ja työn-tekijä, työ siis itseisarvona), ja siitä ottamalla negaatio, saadaan se vähemmän arvostettu tila, työtön.

Tällä logiikalla on mielenkiintoista pohtia ammattilaisuuttakin. Sana amatööri on saanut suomen kielessä jotenkin negatiivisen sävyn. Sana on kuitenkin johdettu latinan teonsanasta amator, rakastaa. Eli amatööri on rakastaja. Ja jos mietitään suomenkielistä sanaa harrastaja, niin harras-sana on sukua mm. muinaisnorjan sanalle harthr, kova, luja, taipumaton. ”Luja rakastaja” voisikin olla hyvin kuvaava nimittäjä hakkerietiikan mukaan toimivalle toimijalle! Mutta onko ammattilainen työssään sitten ei-rakastaja? Voiko ammattiinsa suhtautua rakastavasti?