Tulisitko vastaan?

Itselleni vastuun käsite aukeaa kaksisuuntaisena. Jonain, missä on aina kaikki osapuolet. Ei voi olla vain yksisuuntaista vastuuta, vaan aina on tultava vastaan. Vasta-sana tarkoittaakin paikkaa, kohtaa (Sanojen synty, viides painos, Veijo Meri). Siis vastaantuleminen ja kohtaaminen ovat kummankin osapuolen vastuuna. Toisella voi olla pidempi matka sinne kuin toisella, mutta silti: kummankin on tultava, jotta voitaisiin kohdata.

Emmanuel Levinas ymmärtää vastuun aina omakohtaisena, niin että minä olen aina vastuussa toisesta ja niin, että en voi toiselta odottaa vastuuta. Olen itse asiassa vastuussa toisenkin vastuullisuudesta. Kuitenkin, jos tätä tilannetta katsotaan sivusta tai tilana, niin huomataan, että vastuu on täten kaksisuuntaista tässäkin. Itse vaan ei voi odottaa toisen olevan vastassa — sinne on mentävä siitä huolimatta, ja ehkä vähän pidemmällekin.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Ulla Geertsma said,

    Touko 26, 2008 klo 2:45 pm

    Jos panen vastaan (vastustan tulkintaasi), tulen sinua vastaan, eikö vain?

    Käsittääkseni Levinas tarkoittaa aikuisen ihmisen ominaisuutta olla riippumaton – ei muista ihmisistä mutta – toisen reagoinnista. Toisen kohtaaminen merkitsee: ei vaadita toiselta yhtään mitään, toista tilille ja pelätä häviävänsä siinä jotain!

  2. amatoori said,

    Touko 27, 2008 klo 12:29 pm

    Kyllä tulet! Välinpitämättömyyttä — selän kääntämistä maailmalle, kyseessä olevalle asialle, toiselle — olisi olla tulematta. En ehkä näe niin paljoa vastustamista, ehkä yhden puolen esiintuomista. Vaikkakin Levinasin näkemys vastuusta juuri on velvoittavaa jokaiselle ihmiselle. Subjektiivisesti (minä toiselta) sitä vain ei voi keltään odottaa, mutta Levinasin käsitys eettisestä olemisesta kuitenkin odottaa sitä kaikilta.

    ”Tulisitko vastaan?” pehmeänä pyyntönä voisi olla myös jotain (vaikka en siinä Levinasiin viittaakaan), mitä ihmisen kasvoilta lukematta luetaan kohdatessa tai sitten mitä itse esiymmärrän ihmisyydestä. Levinashan kokee, että vastuu syntyy juuri kasvokkain kohtaamisessa. Kasvoihin ehkä herkiten on piirtynyt ihmisen kokemukset ja toisaalta maailmassa olemisesta syntyvät pohjimmaiset reaktiot, eleet ja ilmeet, mitä ei Levinasin mukaan kuitenkaan tule aistia samalla tavalla kuin katsoisi yksittäisiä yksityiskohtia (luomi kasvoilla tai silmien väri). Kasvot ehkä ovatkin ihmisen herkin liittymä maailmaan ja toisiin, mutta itse näen koko kehon tällaisena liittymänä, missä henki virtaa päästä varpaisiin (ja takaisin ja ulos), ja on näin aistittavissa myös kehon liikkeistä ja asennoista.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: