Itselleni vastuun käsite aukeaa kaksisuuntaisena. Jonain, missä on aina kaikki osapuolet. Ei voi olla vain yksisuuntaista vastuuta, vaan aina on tultava vastaan. Vasta-sana tarkoittaakin paikkaa, kohtaa (Sanojen synty, viides painos, Veijo Meri). Siis vastaantuleminen ja kohtaaminen ovat kummankin osapuolen vastuuna. Toisella voi olla pidempi matka sinne kuin toisella, mutta silti: kummankin on tultava, jotta voitaisiin kohdata.
Emmanuel Levinas ymmärtää vastuun aina omakohtaisena, niin että minä olen aina vastuussa toisesta ja niin, että en voi toiselta odottaa vastuuta. Olen itse asiassa vastuussa toisenkin vastuullisuudesta. Kuitenkin, jos tätä tilannetta katsotaan sivusta tai tilana, niin huomataan, että vastuu on täten kaksisuuntaista tässäkin. Itse vaan ei voi odottaa toisen olevan vastassa — sinne on mentävä siitä huolimatta, ja ehkä vähän pidemmällekin.
Sanojen(i) ihmetys 