Epäily

10 helmikuun, 2007 klo 8:31 pm (evätä sanan johdos, Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja, sanan epäillä alkuperä, sanan epäillä etymologia, Suomen sanojen alkuperä etymologinen sanakirja, ureta sanan etymologia, ureta sanan merkitys)

Epäily on suomen kielen sanaton sana, joka koostuu negatiivisesta etuliitteestä epä sekä vielä epämäärättömämmästä ’takaliitteestä’ (epä) ily. Vuoden 1995 Suomen sanojen alkuperä, etymologinen sanakirja ei tunnista tai selitä sanaa epäillä lainkaan ja selityksen kohdalla on ainoastaan viittaussuhde sanaan ’evätä’. Mitä tämä tarkoittaa sanan epäillä merkityksestä? Sana evätä ymmärretään suomen kielessä kieltämisenä ja esim. merkityksessä evätä pääsy tai kieltää jonkin oikeus johonkin. Mitä siis itse asiassa ajamme ja ajattelemme kun epä-ilemme? Epäileminen on asetettu länsimaisen maailmakuvan pohjaksi ja tieteen periaatteisiin kuuluu epäillä kaikkea tietämätöntä ja tiedettyä tietoa. Mutta mitä, mikä tai kuka asettuu kysyjäksi ja toisaalta mikä asettuu kyseen alle epäilyssä? Tiede ja tieto väittävät epäilevänsä tietoa eivätkä ihmisiä, mutta epäillä sanaan sisällytetty epäys kuitenkin viittaisi siihen, että kyseen ja epäilyksen alle asetetaan ihmisiä eikä niinkään tietoa ja ilmiöitä. Muun muuassa englannin kieli ymmärtää epäilemisen saman kaltaisesti kuin suomen kieli, eli siis ongelmana luottamuksesta ja luotettavuudesta. (määritelmä sanalla suspect)

Samainen kollektiivisen yhteisön yliote kielestä on tullut ilmi sanoissa omatunto, ajo, ajattelu ja nyt eritoten sanassa epäillä. Ajattelun vihollinen on normittava ja kahlitseva kieli joka ohjastaa ihmisiä valmiiksi uurretulle uralle siinä missä todellinen luovuus ja ajo ovat uraa urkeavia. Valmiiksi uurrettuun uraan pyrkiminen on laiskuutta, helppoutta, ajamattomuutta, sisuttomuutta ja sanojen ’uurtaa’ ja ’ureta’ merkityksissä on vissi ero. (Kaisa Häkkisen 2004, Nykysuomen etymologinen sanakirja, sivu 1410) Urkeaminen pyrkii sisukkaasti pois valmiiksi uurretulta uralta, jossa ajattelu on pysäytetty ja kielletty ja yhteisö väittää löytäneensä uurretussa urassa joko autenttisen alkuperäisen paikallisen tai universaalin kokemuksen ja sen vuoksi epäilyn kohde on ihmisten usko autenttiseen kokemukseen, uraan. Tämä johtaa ihmisten epäämiseen ja jaotteluun luotettaviin ja luottamattomiin. Sanan epäillä valheellinen arkimerkitys liitetään ajatteluun vaikkakin sillä näyttäisi olevan vahvoja taipumuksia taipumattomaan sosiaaliseen eristämiseen ja normittamiseen. Muka-autenttisen kokemuksen (esim. ’suomalaisuuden’) haastajat ja varsinaiset kyseen alaistajat ja ajattelijat koetaan häiriköiksi tai yhteisön yhtenäisyyden uhaksi.

Sana epäillä ei täytä eettisiä vaatimuksia ihmisten välisistä inhimillisistä kohtaamisista. Kun katsomme sanan epäillä merkitystä ruotsin kielessä pääsemme huomattavasti lähemmäksi niitä jälkiä ja kokemusmaailmoita, jotka piilevät sanan epäillä identiteetin ja kuoren takana. Ruotsiksi epäillä on joko misstänka, misstro tai betvivla. (tarkistettavissa ilmaisesta sanakirjasta) Misstänka kääntyy suomen kieleen väärin ajatteluna ja sanan misstro merkitys on kovasti saman kaltainen ja se kääntyy väärin luulemiseksi. Betvivla taasen tarkoittaa askarruttavaa asiaa ja se poikkeaa myös merkittävästi sanan epäillä jäljistä ja sisällöstä. Ruotsin kieli on siis tässä asiassa järjestäen viisaampi, koska se varoittaa käyttäjäänsä mahdollisesta edessä olevasta inhimillittömästä kohtaamisesta, jossa ihminen kohdataan selkä edellä, epäillen.

Tämähän ei tietenkään takaa että kielen käyttäjä ottaisi onkeensa, mutta kieli on ajattelun perustana ensisijainen. Sekä ajo että urkeneminen riippuvat pitkälti siitä minkälaisia ajattelun työkaluja meillä on käytössämme. Suomen kielen epäilyssä kyseen alle asettuu kaikki muu paitsi ’itse’ ja sen vuoksi epäilyn ajo vuotaa kuolettavasti, eikä se pysty uudistamaan yhteisöä tai ajoa merkityksellisellä ja merkillisellä tavalla. Sana epäillä edustaa monokulttuurisuutta ja paikallista sulkeutuneisuutta ja sen vuoksi epäillä sanasta lähtevä kyseenalaistaminen ei kykene kokemaan toisen kulttuurin rikkautta pystyvästi ja merkillisesti. Voidaan kuitenkin asettaa kyseen alle, että onko epäillä lainkaan osa suomalaista kieltä ja kulttuuria? (Voiko epäilyä epäillä?) Sanan epämäärätön rakenne epä-illä viittaisi siihen että epäily ei ole kuulunut (ainakaan tässä muodossa) suomalaiseen elämäntapaan ja se on väen vangällä väännetty osaksi suomen kieltä. Sana epäillä on teknokratian riemuvoitto suomen kielen köyhdyttämisessä.

Jatkakaamme siis epäilemättä – tai ainakin kysykäämme, mitä ihmettä!, ennen kuin syöksymme päistikkaa kohti ennankoluuloistavaa epäystä. Toisaalta jos haluamme pystyä meidän täytyy antaa ’itse’ avoimesti toiselle joka mahdollistaa ulosantimme kyseen alla laittamisen. Näin meneteltäessä epäily muuntuu ihmisten eväämisestä luovaksi ja pystyväksi inhimilliseksi kanssakäymiseksi. Kuitenkaan itsensä avoimesti antaminen toiselle ei tepsi, jos toinen pitäytyy epäämisen kulttuurissa johon kohtaamisen avoimuuden vaatimus ei kuulu. Ratkaisuna on mennä kasvot kirkkaina kohtaamisen ja vaatia selkä edellä saapuvalta evääjältä kasvojen paljastamista ja inhimilliseen kanssakäymiseen asettumista. Tämä on ainoa keino toimia sieluttomassa yhteisössä, jossa evääminen on kiinteä osa kulttuurin tapaa. Alentuminen epäilijäksi tai evätyksi jatkaa kielen noidankehää, joka uusintaa loputtamasti yhteisön pystymättömyyttä ja sulkeutuneisuutta.

2 kommenttia

Dyykkauksesta

10 helmikuun, 2007 klo 5:33 pm (dyykkaus, dyykkaus sanan alkuperä, elämysmatkailu)

Dyykkaus on suomen kielessä käytetty sana roskisten merkillisestä tonkimisesta hyödyllisessä mielessä. Sana on ruotsalaisperäistä lainaa ja se on johdettu sanasta ’dyka’ joka tarkoittaa sukeltamista. Enemmän tietoa halajaville Wikipediassa on käsitelty dyykkausta.

Miksi ostaa sukellusmatka Thaimaahan tai muihin eksoottisiin kohteisiin kun voi sukeltaa lähikaupan hyiseen roskikseen kun pakkasherra paukuttaa -35 asteen kelissä roskapyttyjä? Eikö tässä ole kylliksi ekstreemiä ja kokemuksena tämä päihittänee minkä tahansa muun eriskummallisen kohteen!

———

Yksi löytö lisää dyykkaukseen liittyen! Oletko koskaan ajattelut että roskaruoka voisi olla terveellistä?(käytä navigointiin sivun alalaidassa olevia numeroita. linkit eivät näytä toimivan)

1 kommentti

Ajo ja Ajattelu

8 helmikuun, 2007 klo 9:42 am (ajattelu -ajo, ajattelu sanan etymologia, Ajo sanan etymologia, etymologia)

Ajatella! Tämä on usein reaktio kun kohtaamme elämässä jotain ihmeellistä ja merkillistä, jotain jolla on voimaa koskettaa meidän elämysmaailmaa. Mutta mikä varsinaisesti onkaan sanan ajattelu ’alkuperä’ tai ’alkuperättömyys’? Ajattelu juontaa juurensa sanasta ajo, joka viittaa ajattelun luonteeseen sisukkaana ajona ja tavoitteluna. (ks. Suomen kielen etymologinen sanakirja, osat I-II, sivu 12) Nyky-ajattelussa ajon, ajamisen ja ajattelun perinne ja yhteys ovat katkenneet ja ajaminen ymmärretään laveasti hevosella ja tai ajoneuvolla ajamisena. Etymologinen selvitys ajattelun ja ajon alkuperästä Suomen sanojen alkuperä etymologinen sanakirja – teoksessa vuodelta 1995 on suoraan kopioitu vuoden 1955 teoksesta ja näyttäisi, että ajamiseen ja ajatteluun liittyvä tieto on vetäytymässä ja se on korvautumassa perinnettä hyljeksivillä tieteen ja tiedon malleilla.

Kuinka ymmärremme ajattelun ja mitä on asioiden ajaminen? Vilkaisusta Wikipedian käsitykseen ajattelusta saan kuvan maailmasta jossa asiat ajavat yksilöä vääjäämättömästi kohti tehokkuutta ja kehitystä. Tässä ajattelun tavassa ongelmat ratkeavat kun niitä lähestytään riittävillä kognitiivisilla kyvyillä. Toisin sanoen nyky-käsityksen mukaan asioita ei tarvitse ajaa vaan niihin on olemassa vastauksia ja ratkaisuja jotka yksilö voi saavuttaa oikealla kognitiivisella orientoitumisella.

Mutta missä menee ero ajon ja sosiaalisten normien välillä? Sosiaaliset normit ovat teknologian uurtamia uria joihin yhteisö pyrkii yksilöään ajamaan. Yhteisö luo vaatimuksia olemisesta ja käytöksestä joka johtaa valmiiksi uurretuille urallille joissa ajo pysähtyy. Varsinainen ja sisukas ajo liittyy uran uurtamiseen ja helppojen ratkaisujen kieltämiseen, eli yleensä ottaen tietämisen ja varmuuden hylkäämisen, uralta pois pyrkimiseen. Yhteisön kollektiivinen tahto ja ajamattomuus on oikeutettu omalla tunnolla jossa yhteisön tahto on viety salakavalasti yksilön sisään aitona ja alkuperäisenä muka-ajona. Kuvittelemme siis jatkuvasti ajattelevamme, mutta todellisuudessa asiat ajavat meitä emmekä me aja asioita.

Onko ajamisessa siis kyse yksilöstä vai yhteisöstä? Meidät on totutettu valheilla omastatunnosta ja ajattelusta uskomaan yksilön myyttiin, jossa yksilöstä yksinään on tehty oman onnensa seppä ja ajo että ajattelu mielletään yksilön kykynä päästä ’huipulle’. Mutta onko kellään ihmisellä edellyksiä nousta, pystyä ja pyrkiä huipulle ilman tasavertaisia ihmisiä ja yhteisön lahjaa yksilölle? Esimerkkinä tällaisesta lahjasta mainittikoon kieli sekä ajon ja ajattelun lahja. Aikaisemmissa etymologisissa selvittelyissä avattiin sanan ongelma merkitystä ja sanassa ongelma yhteisö antaa lahjana pystymistä ja kykenemistä yksilölle perimätiedon muodossa. Missä nyky-kulttuuri viittoo yksilöä valmiiksi avatulle uralle sana ongelma antaa vahvuutta onkeen ottamiselle, uran uurtamiselle, juurta jaksamiselle, sisukkuudelle ja peräänantamattomalle ajamiselle. Ei siis pidä hylkäämän yksilöä eikä yhteisöä ja molempien vahvuudet ajossa ovat sidottu toisiinsa. Yksilö voi mennä ’itseensä’ jos yhteisö sallii ajattelun avoimen ja vapaan ajon ja yhteisö voi kasvattaa pystymisen kulttuurista varantoa vaalimalla ajattelun ja ajon eväitä.

5 kommenttia

Ajo jatkuu…

6 helmikuun, 2007 klo 11:09 am (etymologia, ongelma -ajo, ongelma sanan etymologia, ongelma/onginta -ajo, ongelmo, onkalo, onki sanan etymologia, Suomen kielen etymologinen sanakirja, Suomen sanojen alkuperä etymologinen sanakirja)

Sanan ongelma ja onginta yhteys askarruttaa yhä, varsinkin kun ’ajamiseen’ ja ’ihmettelimiseen’ perustuvaa etymologista tutkailua ei oteta riittävän vakaavasti. Reaktio tähän lähestymistapaan Wikisanakirjassa oli positiivinen mutta samalla sitä kutsuttiin ”etymologissemanttiseksi” arvailuksi. Siis toisin sanoen sanojen ihmetteliminen ja innostunut ajaminen on ihan mielenkiintoista, mutta se ei voi yltää tieteellisen varmuuden tasolle. Mutta edelleenkin, mihin mieli voi kiintyä selityksessä joka väittää ongelmaa tilanteeksi joka pitää ratkaista? (kuten Wikisanakirja väittää) Eikö tämä ole itsestään selvää tietoa jota ei tarvitse ’tietää’. Se opitaan intuitiivisesti, eikä siihen tarvita ajattelua tai kuten tiede asian ilmaisee, kognitiivisia kykyjä. Tiede ja tietäminen asettuvat tässä kysymyksessä ajattelemattomuuden puolelle puolustaessaan varmuutta.

Se että tällä foorumilla pyritään ajamaan sanoja ja niiden merkityksiä ei tarkoita sitä, että ne olisivat subjektiivisia mielenilmauksia vaan sanojen merkityksistä pyritään löytämään yli-yksilöllisiä ilmiöitä ja jotain joka kuvaa meidän elämän tapaa tai tavattomuutta. Esim. onkimiseen ja ongelmiin liittyvä viisaus on katoamassa suomalaisesta kulttuurista ja teknologia että tiede ovat syrjäyttämässä elämää ja kokemusta, ja siten myös sanojen merkityksen ja tiedon rikkautta.

Onkimisen ja ongelmien yhteys on huomattu muuallakin ja ihmettelyyn ja ajoon perustuva tutkiminen on siis havaittu toisaallakin. Suomen kielen etymologinen sanakirja vuodelta 1955 esittää sanan ongelma osalta ks. onki. (ongelmaa ei siis selitetä erillisenä, vaan se on osa sanan onki selitystä)(osat I-II, sivu 431) Tässä on tunnustettu sekä sanojen konnotatiivinen (sisältö) että denominatiivinen (viitaus) suhde. …ongitella ’urkkia’ ; tähän yhteyteen mahdollisesti kuuluu myös ongelma ’arvoitus, arvoituksellinen puhe, kompa’, … ongitez ’onkimasaalis’. Tätä ongelmaa olisi mahdollista ajaa pidemmällekin, mutta todistetuksi on tullut ainakin sanan ’ongelma’ köyhdytetty sisältö. Ken haluaa pidemmälle ajaa tämän sanan merkityksellisyyttä ja sisältö, kaikki ovat tervetulleita! Se että tämä lähestysmistapa ei tarjoa samaa lohtua kuin tietävä tai tieteellinen maailmankuva ei ole tekosyy vähätellä tämän lähestymistavan voimallisuutta, vaikka varmoja kirjattuja todisteita ei olisi välittömästi saatavilla.

Suomen sanojen alkuperä etymologinen sanakirja : 2 : L-P (1995) kirjoittaa seuraavaa ongelmasta:

ongelma … sanan alkuperä on epäselvä. Ongelma voisi olla johtamalla tehty uudissana sanasta onki, jonka johdoksella onkia samoin kuin tämän edelleenjohdoksella ongitella on paikoin murt. merkitys ’urkkia, udella’, jälkimmäisellä lisäksi itämurt. myös ’ärsytellä, piikitellä, letkautella’. -Vrt. myös ongerus (Gan 1787 >>Oppineitten ongeruxet>>).

Toisen käsityksen mukaan tähän yhteyteen kuuluisi Kalevalassa esiintyvä ongelmo, ?, ongelma jonka merkityksenä on pidetty toisaalta ’haaraa’ (>>Oksa koivun onkelmosta>>), toisaalta sen on arveltu tarkoittavan sananlaskua tms. (>>Näitä saatuja sanoja, Opituita ongelmoita>>). (Olisiko viimein mainittu lähtökohtana merkitykselle ’arvoitus’, jota tavataan mm. 1870-1880 -lukujen kirjallisuudessa?) Sanan on ajateltu ehkä ainakin osittain kuuluvan yhteen onkalo, ongertaa ’kaivertaa’ sanojen kanssa. Tähän voisi viitata myös Vaalan yksinäinen murretieto ongelma ’ontto kohta (esim. puussa)’.

———

Miten voisimme ajaa tai ajatella näitä tiedon ja kulttuurin jälkiä jotka koskevat ongelmia ja onkimista? Kuinka ne voivat liittyä elämänkokemuksiin ja niiden ongelmallisuuteen? Kalevalevassa on varmasti paljon tietoa joka liittyy ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen ja niihin elämäntavan kerroksiin joita Kalevala kuvaa. Tässä sanakirjan analyysissa ei kuitenkaan ajeta tai ajatelle, että miksi ongelmo liittyisi millään tapaa ongelmiin tai niiden ratkaisemiseen. Tokihan se voisi liittyä mutta se edellyttäisi uutta ajoa ja pelkän viittaussuhteen arvaaminen ei tällä erää riitä vakuuttamaan, että ongelmo olisi valovoimaisempi ongelman alkuperänä kuin onkiminen. Toisaalta onkalo ja onkalossa piilossa oleva ongelma vastaa hyvin ongelmien luonnetta ja niiden piilevyyttä. Mahdollisesti ongelmia on ymmärrätty eri alueille eri tavoin. Sekä onkalo että ongelma (onginnan tuotos) kuvaavat ongelmien ilmentymistä sekä piilevyyttä. Sen vuoksi ongelman ajattelu ja ajamis tapa on saattanu olla sama vaikka se on tuotu ilmi joko onkimalla tai onkalosta kaivertamalla. Ajon ja ajattelun paikka tässäkin.

6 kommenttia

Sanojen(i) ihmeellisyys!

5 helmikuun, 2007 klo 11:09 am (etymologia, Johdanto (aloita tästä jos tämän foorumin perus ide, oma tunto -ajo, omatunto sanan merkitys, ongelma sanan etymologia, ongelma/onginta -ajo, onki sanan etymologia)

Tervehdys ihmeelliset ja ihmettelevät ihmiset! Kipinä tämän blogin aloittamiseen tuli sanojen ihmettelemisestä ja ihmeellisyydestä. Länsimainen ja tieteellinen maaimankuva opettaa meidät varmuuteen tiedosta ja tietämisestä, joka tappaa elämän, ajattelun ja sanojen ihmeellisyyden. Kaikille sanoille on sovittu varma merkitys, joihin kulttuuripiirin (esim. suomen kieli) jäsenien täytyy alistua. Onko todellisuus todella näin masentavaa? Ei todellakaan ja sanojen takana piilee kokonaisia merkitysten maailmoita ja sanoja ajamalla, tutkimalla ja jäljittämällä voi löytää harmaan arjen pinnan alta uusia innostavia ja ihmeellisiä asioita!

Tämä blogi ei hylkää tieteen saavutuksi etymologian alalla ja esim. Wikipedian artikkeli antaa omalta osaltaa hyvät lähtökohdat ymmärtää etymologiaa, vaikkakaan ihmettelevään, inspiroivaan ja innostavaan etymologien puoleen tällainen lähestymistapa ei tepsi. Tämän foorumin perusta on tarkoitus päästä sanojen arkisten merkistysten ja symbolien ulkopuolella ja nähdä sanat ihmeellisinä ja jonain muuna ja enempänä kuin sovittuina ja varmoina merkitysrakenteina. Kyse on elämästä ja ajattelusta, ei teknologiasta. Foorumin nimi on kaksinainen ja missio koostuu sekä ihmeellisyydestä ja ihmetyksestä. Ihmetys kohdistuu ’itseen’ (sanani) sekä todellisuuteen (sanat) ja nämä molemmat ihmetyksen kohteet ovat väistämättä kiedottu yhteen. Ei voi olla ihmeellisyyttä ennen kuin asettamme sanojen merkitykset kyseen alla ja tuomme ne tajunnan alueella ja ymmärrämme, että monet sanoista joita käytämme ovat meille vieraita ja outoja. Emme tunne sanoja joita käytämme saatikka niiden erinäisiä merkitys kerrostumia. Ihmettelevä asenne voi tämän johdannon pohjalta esittäytyä vieraana ja onttona, mutta toivon mukaan kun kirjoitukset ja karttuvat tällä foorumilla tämä ajattelun ’tapa’ aukenee. Toivottavasti selityksiä ja merkityksiä eri ongelmille löytyy runsaasti ja kunhan kirjoituksia kertyy niitä voi hakea käyttämällä haku-toimintoa. Jatkossa, jos kiinnostusta ja kiinnostuneita löytyy sanojen selityksiä ja merkityksiä voidaan mahdollisesti koota tietokantaan, josta niiden hakeminen on huomattavasti helpompaa. Näin aluksi olisi tarkoitus luoda keskustelua ja innostusta.

Kirjoitin 5.2.2007 Wikisanakirjaan ehdotuksen jossa etsin halukkaita perustamaan etymogista sanakirjaa. Ehdotukseen suhtauduttiin positiivisesti ja tunnustettiin että avoimilla tietofoorumeilla, kuten Wiktionary ei ole lainkaan tämän kaltaista etymologiaa käsittelevää tietoa. Tässä kirjoitus joka tarjonnee lisävalaistusta tähän suomen kietä koskevaan etymologiseen ’ongelmaan’:

Etymologinen sanakirja

Tervehdys kaikille. Olen pidemmän aikaa miettinyt että Internetistä puuttuu hyvä suomen kielen etymologinen sanakirja, joka voisi toimia mahdollisesti avoimella periaatteella niin että ihmiset voisivat avoimesti muokata ja kommentoida sisältöä.

Jaa että miksi moiselle yhteisölle olisi tarvetta? Esim. englanniksi julkaistaan www.etymonline.com sivustoa josta on tullut keskeinen osa ajatteluani, päivittäistä elämää ja opiskelua. Sanoille ja ilmiöille syntyy merkityksiä, jotka kiinnittyvät elämänkokemukseen. Esim. keskusteluissa ystäväni kanssa tutkimmme usein etymologisia lähtökohtia ja kuinka ne kiinnittyvät kokemuksiin ja miten ne voivat rikastuttaa ajattelua ja johtaa uusille jäljille.

Esim. Etymonlinen määritelmä sanalle conscience on seuraava:

c.1225, from O.Fr. conscience, from L. conscientia ”knowledge within oneself, a moral sense,” prp. of conscire ”be mutually aware,” from com- ”with” + scire ”to know.” Probably a loan-translation of Gk. syneidesis. Sometimes nativized in O.E./M.E. as inwit. Rus. also uses a loan-translation, so-vest, ”conscience,” lit. ”with-knowledge.” Conscientious objector first recorded 1916.”

määritelmä sanalle conscience

Suomeksi sana kääntyy omaksi tunnoksi, mutta mitä omaa tuntemista tai omaa tuntemusta varsinaisesti ’omassa tunnossa’ on? Sanan etymologia viittaa siihen että se mitä ihmiset tuntevat sisällään on annettu ulkoa päin (”be mutually aware” – olla yhdessä tietoinen) vaikka meille opetaan että ’consience’ on jotain vääjäämätöntä ja sisäsyntyistä. Näin sitä meille opetettiin koulussa uskonnon tunnilla. Näin meneteltäessä ihmisille ei anneta mahdollisuutta päättää omasta tunnostaan/tunteistaan ja arvoida niitä kriittisesti ja näin parantaa ja kasvattaa yhteistä tunto ja tieto varantoa. Yksilö jätetään yhteisön armoille, kuten yhteisökin koska yksilön voimavarat ja ajattelu kumotaan kollektiivisella ’omalla tunnolla’. Etymologia ei ole jotain varmaa, alkuperäistä tai affirmatiivista, mutta se antaa eväitä ja jälkiä ajattelulle.

En näe että tämä toteutuisi kovinkaan hyvin esim. tällä foorumilla. Ottakaamme esimerkiksi kuinka Wiktionary määrittelee ongelman:

ongelma

1. tilanne, joka on vaikea ratkaista

Minulla on ongelma tämän koneen kanssa. Se ei toimi

2. (slangia) mielenterveyden häiriö

Tuolla sekopäällä on jotain ongelmia.

Mitä tämä voi kertoa kokemusperäisesti sanan ’ongelma’ alkuperästä tai ongelmien ratkaisemisesta? Uskokaa tai älkää ongelma viittaa onkimiseen! Wikisanakirjan perusteella minulla on nyt ongelma (Tuolla sekopäällä on jotain ongelmia.), koska tuskin pystyn sovittamaan tätä ’tietoa’ tietävään ja tieteelliseen maailmakuvaan joka nojaa uskonsa hiearkioihin, varmuuteen ja todistettavuuteen. Yritän kuitenkin. Ongelma viittaa onginnan tuotokseen eli siihen mitä syvyyksistä on onnistuttu kalastamaan tähän todellisuuteen näkyväiseksi ja olevaiseksi. Ahdin antimet eivät ole meille olevaisia ennen kuin ne on nähty ja ’dokumentoitu’. Sama pätee ongelmiin ja ne pitää antaa ilmi tahi kaivaa esille ennen kun niitä voidaan käsitellä ja ratkaista. Tähän suomalaiseen sanaan siis kytkeytyy käsittämätön määrä viisautta ja kokemusta ongelmista ja niiden luonteesta. Tätä ei toki voida ymmärtää analogian tasolla ja kalastaminen sinällään ei ratkaise meidän ongelmia vaan täytyy olla halu etsiä ja ratkaista ongelmia. Monet saattavat olla eri mieltä tästä tulkinnasta ja ’ongelmasta’, mutta tämä ei ole affirmatiivinen, varma tai ongelmaton vastaus ja tämä voi johtaa meidät ainoastaan jäljille. Jos tämän tyylinen ajattelu kiinnostaa suosittelen antoisaksi luettavaksi Tere Vadénin Ajoa ja Jälkeä sekä hiljattain julkaistua Karhun nimeä.

Ja nyt ihmiset haluaisin keskustelua tästä aiheesta ja olisiko tällaiselle etymologiselle avoimelle foorumille kysyntää? Kaikki ehdotukset otetaan mielellään vastaan ja jos haluakkaita perustajia tai ideoijia löytyy niin se olisi vieläkin ilahduttavampaa. Innokkaana vastauksianne odotellen.

Tuukka Eskola

teskola@gmail.com

———————-

kirjoitusta kommentoitiin näin:

Kyseiselle foorumille saattaisi olla kysyntää. Wikisanakirja ei siihen kuitenkaan sovi, kuten itsekin totesit, sillä Wikisanakirja edellyttää tietojen oikeellisuutta eikä Wikisanakirja ole foorumi. MediaWikin vapaa ohjelmisto on toki vapaasti käytettävissä tällaiseenkin projektiin. Samulili 4. helmikuuta 2007 kello 20.39 (UTC)
Tunnettu etymologia kuuluu toki artikkeliin otsikon etymologia alle, ja johto-opilliset ilmiöt otsikon liittyvät sanat aliotsikon johto tms. alle. Keskustelua voi harrastaa keskustelusivulla. Toki laajemmat selittelyt etymologissemanttisista arvauksista kuuluvat jonnekin muualle, ja niitä varten olisikin hienoa saada erillinen foorumi. ­­­—Flammie 4. helmikuuta 2007 kello 21.58 (UTC)
Ohessa olevat kirjoitukset ovat julkaistu Wikisanakirjan kahvihuoneessa otsikon: Etymologinen sanakirja alla.

2 kommenttia

Newer entries »